~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Oli muuan etevä yhdeksänkuudetta ikäinen liikemies. Viimeiset vuotensa hän oli suurimmaksi osaksi viettänyt konttorinsa kiertotuolissa. Hän ei harjoittanut ruumistaan lainkaan, söi ylellisesti ja kohtuuttomasti ja joi enemmän kuin hänelle oli hyväksi. Hänen ruumiinsa oli veltto ja kivuloinen, ja hän oli saanut riippuvan mahan ja näytti vanhalta. Häntä vaivasivat hyvin huono ruuansulatus, umpitauti, päänsärky ja sydämentykytys, ja hänen hermonsa olivat tyypillisesti piloilla, minkä vuoksi hän turvautui toiseen kalliiseen lääkäriin toisensa jälkeen. Nauttipa hän aikanaan kolmen lääkärin määräämiä lääkkeitä samanaikaisesti, hiiskumatta kenellekkään heistä mitään molemmista muista.
Eräänä päivänä oli muutamalla hänen vanhalla ystävällään rohkeutta sanoa hänelle, että hänen kaikki vaivansa johtuivat liiallisesta syömisestä, liikunnan puutteesta ja lääkkeiden ylettömästä nauttimisesta ja että hän tulisi terveeksi, jos hän supistaisi menonsa viideksi dollariksi päivässä ja ansaitsisi ne.
Tämän suorasukaisen neuvon oli täytynyt osua oikeaalla psykologisella hetkellä, sillä hän antautui heti voimistelunneuvojan ohjattavaksi ja, mikä merkillisintä, noudatti neuvottua ohjelmaa.
Kun noin viisi kuukautta myöhemmin näin tämän miehen, en aluksi tuntenut häntä. Vanhan ihmisen ulkonäkö oli poissa. Vatsa oli poissa. Kaikki hänen aikaisemmat, huolettavat oireena olivat poissa, ja hän liikkui ja toimi, ui ja sukelsi melkein nuoren miehen tavoin. Hän vakuutti minulle tuntevansa joka suhteessa itsensä uudeksi mieheksi.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kirjasta Keski-iän haitat 1920-luvulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti