Kansallispuvuista

Suomessa on hieman yli 400 kansallispukua ja ne ovat saanet nimensä paikkakuntien mukaan.

Kansallispukuharrastus alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla osana suomalaisuusaatetta ja kansallisromantiikka. Pukujen valmistustavat ja ulkonäkö ovat vaihdelleet suuresti eri aikoina, ja pukuja on tehty niistä materiaaleista, joita milloinkin on ollut saatavilla, ja joiden on katsottu siihen parhaiksi soveltuvan. Puvut ovat eräänlaista kerrospukeutumista, joihin kuuluu omanlaisensa päähineet, korut ja kengät.

Kansallispuvut ovat rahvaan perinteisiä ja yksilöllisiä juhla-asuja. Suurin osa puvuista on naisten, mutta löytyy myös miesten kansallispukuja. Miehet liikkuivat naisia enemmän lähipiirinsä ulkopuolella ja näin ollen heidän pukeutumistyylinsä yhtenäistyi aikaisemmin kuin naisten.

1930-luvulla kansan kiinnostus kansallispukuja kohtaan kasvoi hurjasti, kiitos Kalevalan 100-vuotisjuhlalle.

1940-luvulla suomalaiseen pukeutumiseen kuului myös kansallispuvun käyttö. Kotilieden kirjoituksissa se liitettiin erityisesti suomalaisiin kesäjuhliin ja luontoon. Kotiliedessä kansallispuvun käyttöä on suositeltu useasti tuohon aikaan ja sen on todettu viestivän isänmaallisuudesta ja suomalaisuudesta. Varsinkin nuorten naisten yllä kansallispuku oli paljon sopivampaa, kuin joidenkin pariisilaistyylisten pukujen käyttö, ainakin Kotilieden mukaan.

Niin kaunista kirjailua.

1950-luvulla kansallispuvun käyttöä pyrittiin lisäämään ja sen suuri etu oli se, että se ei vanhentunut koskaan, toisin kuin hetkelliset muotivirrat. Tuohon aikaan kansallispuku oli arvostettu ja monivuotinen juhlapuku.

1960-luvulla kansan innostus ja kiinnostus kansallispukuja kohtaan hiipui, mutta seuraavina vuosikymmeninä pysyi kysyntä tasaisena.