Muutimme(minulle) uudelle paikkakunnalle ja vaikka uudesta vuodesta asti täällä on asunut, en kertaakaan ole saanut itseäni liikkeelle lähteäkseni metsään. Kirjaimellisesti nimenomaan metsään.
Pienestä asti olen kierrellyt metsiä ja ympäri pitäjiä, eksymisiä tietenkään unohtamatta. Metsässä on oma taikansa, se hiljaisuus, luonnon omat äänet ja kun saa vain olla ja ihailla luonnon kauneutta. Sitä huomaa ja löytää niin paljon enemmän, kun uskaltaa astua ja lähteä metsään, eikä vain kävellä valmiita luontopolkuja.
Tällä kertaa en tosin itsekkään uskaltanut ottaa eksymisen vaaraa, joten lähdin seuraamaan luontopolkua ja sieltä menin minne nokka meni.
Sää ainakin oli mitä upein. Vaikka kello näytti jo iltakymmentä, ulkona oli ihanan valoisaa ja hieno keli. Aurinkokin väritti koko maiseman ja tätä todellakin on kaivattu pitkän talven jälkeen.
Tämä kasvi on yksinkertaisesti ihana. Mikä korte nyt onkaan.
Kaikki niin erilaisia...
...mutta tietyllä tapaa niin samanlaisia.
Unohtamatta ihania hapsuja, jotka varsinkin loppukesästä ovat mahtavan tuuheita pölyhuiskia.
Sammakon kutua oli ojanpohjat täynnä. Siellä ne kasvavat.
Lapsena sammakon kutu oli mielestäni hyvin jännää, ikinä siihen ei uskaltanut koskettaa, mutta aina piti etsiä ja tutkia kaikki kaukaisimmatkin mutaojat, löytyisikö jostakin kutua.
Tie jakaa metsän hauskasti kahtia. Toisella puolella on vehreä koivumetsä ja toisella puolella kuolleita (tai niiden näköisiä) havupuita. Ja koko metsätiellekkin päädyin vain sen takia, että eksyin luontoreitiltä.
Pihlajakin jo puskee vihreää. Onneksi ne eivät vielä tähän aikaa ilahduta ihanilla ja kovin tuoksuvilla kukkasillaan.
Mitäs se tämä on? Sitä mietin itsekkin, sillä metsätiellä oli aivan neliön muotoinen savikasa, joka oli hauskasti muodostanut oman pienen tulivuorensa siihen. Tai siltä se ainakin näytti.
Ja luojan kiitos, en pientä polulta hairahtumista lukuun ottamatta edes eksynyt, ainakaan pahasti. Parhaimmillaan nuorempana eksyin metsään ja kiersin siellä seitsemän tuntia ennen kuin löysin takaisin kotipihaan. Eli ei suuntavaistolla minua suuremmin siunattu, samoin kartta ja kompassi ovat tuntemattomia sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti