Mainoksia 1920-luvulta

Löysin vanhoista 20-luvun kotilieden lehdistä niin hauskoja mainoksia, jotka pistivät oikeasti hymyilemään. Kaikkea ne siihen aikaan ovat keksineetkin. Valitettavasti skanneri ei tällä hetkellä ole käytettävissä, mutta laitan tähän järkeänne sekoittamaan muutaman mainoksen, jotka lehdissäkin ovat pelkkää tekstiä.

ARV. NAISILLEMME.

Valikoitaessa sopivia aineita ihon hoitoa varten ei ole aina helppoa osua oikeaan. 15 vuoden kokemuksien jälkeen Skandinavian maissa sekä nykyään myöskin Suomessa on tullut toteennäytetyksi, että toiminimi Anny Landén'in alkuperäisessä Lavendelitinkuurissa on onnistuttu saada pohjoiseen ilmastoon hyvin sopiva ja voittamaton aine kasvojen ja käsien järkiperäistä hoitoa varten. Anny Landén'in Lavendelitinkuuri tunkeutuu syvälle ihon huokosiin ja erikoisen kokoonpanonsa takia sekä puhdistaa, desinfisioi että suojelee ihoa. Terve iho pysyy tuoreena ja kauniina, huono iho paranee. Illalla hierotaan iho Anny Landén'in Mantelivoiteella ja pyyhitään aamulla Lavendelitinktuurilla. Jos vielä haluaa suojella ihoansa raa'an ja kylmän ilmastomme vahingolliselta vaikutukselta, on erittäin suotavaa päivän ajaksi hieroa kasvonsa ja kätensä Anny Landén'in rasvattomalla Hyasinttivoiteella, jonka jälkeen iho on kevyesti puuteroitava hygieenisellä Hyasinttipuuterillamme. Valmisteillemme annittiin korkein kunniamerkki Suomen messuilla 1922. Myytävänä maan kaikissa erikoisliikkeissä. On katsottava tarkoin, että Anny Landén'in nimi on painettu kääreeseen.

Tämä mainos vie kotilieden sivulta tilaa 1/4 ja sen lukeminenkin saa aivot hyppimään ympyrää. Liian hieno nimi, joka toistetaan niin moneen kertaan, että koko Anne Landénin nimi pinttyy aivoihin. Ja kaikki vielä yhteen putkeen kirjoittettu. Voinut silti olla myyvä mainoskin. Niin hienosti kun on kirjoitettu, että onko lienee kukaan maalaisruppana tuosta mitään siihen aikaan edes tajunnut.

______________________________________________________________________________

ILMATIIVIISSÄ TUUBISSA
ei mikään kengänkulloke kuivu ja kiillokeen saa siitä käsiänsä tahrimatta.
Vaatikaa siis kenkävoiteenne tuubeissa.
Vain tuubeissa säilyvät apteekkivoiteet tomulta ja lialta.
Kysykää siis ihovoiteita, vaseliinia y.m. tuubeissa.
______________________________________________________________________________

Waasan Kotitalouskoulussa
alkaa uusi 12-viikkoinen talouskurssi 10 p:nä maaliskuuta. Kurssi maksaa 1,200 mk. päivällisineen koko ajalta. Hakemukset lähetettävä ennen maaliskuun 1 pv. osoitteella johtajajatar Reetta Heiskanen Vaasa.
______________________________________________________________________________

Koteja sekä sairaaloita varten valmistaa parhaimmat
RAUTASÄNGYT patjoineen
SUOMEN RAUTASÄNKY OY

Rokokoo

En ole ikinä ollut mekkoihmisiä. Silti jaksan ihailla kauniita mekkoja. No nykyajan mekoissa ei kyllä suuremmin ihailtavaa olekkaan. Helma keikkuu useimmiten siinä vesirajan paikkeilla ja ovat muutenkin liian "Viidakon tähtöset"-tyylisiä, eli sellaisia, jotka näyttävät enemmän kuin peittävät. Siispä suuntaankin ihailuni vanhemmalle ajalle, sinne, missä mekot pitkine helmoineen olivat muhkeita, koristeellisia ja oikeasti jo itsessään melkein taidetta. Erityisesti Rokokoo-ajan mekot röyhelöineen ovat mieleeni, niissä on paljon kaikkea ihanaa, muttei mielestäni kuitenkaan mitään liikaa.

Rokokoo on itsessään Ranskassa 1700-luvulla syntynyt tyylisuunta ja sieltä käsin se levisi sitten muuallekkin maailmaa. Muotiin tulivat tuolloin pehmeät, kankaalla päällystetyt sohvat, lipastot tavaroiden säilyttämiseksi, kannella suljettavat kirjoituspöydät laatikoineen ja pienet seinähyllyt. Tämän lisäksi yleisiä olivat lukuisat pikkupöydät, joilla kullakin oli oma tehtävänsä, oli ompelupöytää, teepöytää ja tarjoilupöytää.

Paperiset seinäverhot syrjäyttivät entiset kotikutoiset kangasverhot. Huonekalut ja koko sisustus tulivat muodin vaikutuksesta kevyemmiksi, monipuolisemmiksi ja mukavammaksi kuin enstisajan suuret, raskaat ja usein kömpelöt, liikkumattomat esineet. Paljon tavaraa tuotiin myös ulkomailta.

Tässä ympäristössä muuttui vähitellen myös elämisen sävy, niin ihmisten puvut kuin  tavatkin. Veistä ja haarukkaa ruvettiin jo säätyläisperheissä yleisesti käyttämään syödessä. Olipa suurissa taloissa niitä koko varasto, niin ettei vieraidenkaan tarvinnut enää tullessaan tuoda omia mukanaan. Monella oli kuitenkin vielä veitsi ja haarukka nahkakohtelossa, käyttääkseen niitä sitten majapaikoissa ja talonpoikaistaloissa matkoilla käydessään.

Samoin alkoivat pesuvälineet käydä yleisiksi. Peseytyminen oli tullut jokapäiväiseksi tarpeeksi, sillä eihän kukaan nyt likainen halua olla. Eikä siinä kyllin, ruvettiin mukana kantamaan ja pukeutuessakin käyttämään hajuvesipulloja ja puuteria.

Pukeutuminen oli tärkeää ja siihen tuhlattiin paljon rahaa ja aikaa. Hienotunteisuus oli tärkeää, niin pukeutumisessa kuin käytöstavoissakin.

Tietysti puvutkin muuttuivat hienommiksi tämän kaiken myötä. Kotikutoiset kankaat eivät enää oikein kelvanneetkaan, vaan niiden sijaan tilattiin niitä ulkomailta kallilla, kuten samettia, silkkiä ja kärpännahkoja.
Kuten ajan tyyliin kuului, pukujen helmat olivat suuret ja muhkeat ja yläosat kireitä. Vaikka puvuissa oli eroa eri maiden välillä, kaikille oli yhteistä neliön mallinen kaula-aukko, suuret helmat ja runsaat ja koristeelliset alus- ja päällishameet. Kun pukeutuminenkin oli koristeellista ja hienoa, tietenkin myös hiuksiin ja niiden laittoon kiinnitettiin paljon huomiota.

Kahvi, tee ja suklaa alkoivat myös samoihin aikoihin päästä varakkaiden käyttöön. Puolijoutilaan kaupunkilaisen elintapoihin kuului aamupäiväkahvin juonti "kahvihuoneessa", kuten kahvilaa tuolloin sanottiin, uutisten kuunteleminen ja jutteleminen ja siinä se päivä sitten menikin.

Lyhyesti keskiajasta Suomessa

Minkälaisia kaupunkimme olivat keskiajalla? Kämäsiä, pieniä tuppukyliä, luultavasti. Kaupunkien lukumäärälläkään ei suuremmin voi hurrata, sillä 1200-luvulla Suomessa oli vain yksi kaupunki, Turku. 1300-luvulla oli jo neljä kaupunkia ja 1400-luvulla peräti kuusi kaupunkia. Kyseiset kaupungit ja elämän keskipisteet olivat Turku, Porvoo, Viipuri, Ulvila (nykyinen Pori), Rauma ja Naantali. Kaikki kaupungit sijaitsivat rannikolla, ja vanhin näistä oli Turku.

1200-luvulla rakennettu Turun linna. © Markus Koljonen

Kaikki kaupungit olivat aluksi hyvin pieniä. Esimerkiksi Turussa oli vain parituhatta asukasta. Talot olivat puusta rakennettuja ja ainoastaan kirkko ja muut julkiset rakennukset olivat rakennettu kivistä. Taloissa oli turve- tai tiilikatot. Ikkunat olivat pienet, ja ne peitettiin yöksi puuluukuilla. Kadut olivat kapeat ja kivettömät ja ennen kaikkea pimeitä, varsinkin yöaikaan, koska mitään valaistusta ei ollut.

Tärkein ja mahtavin ryhmä kaupungin asukkaista olivat kauppiaat. He olivat alkuaan kokonaan ja myös myöhemmin suurimmaksi osaksi saksalaisia. Toki suomalaisiakin kauppamiehiä oli, esimerkiksi 1400-luvulla Turussa oli kaksi  suurta kauppiassukua, Suurpää ja Karvatasku.

Huomattavan yhteiskuntaluokan kauppiaiden jälkeen muodostivat käsityöläiset. Eli suutarit, muurarit, räätälit yms. Kaupunkien kauppiaita ja käsityöläisiä nimitettiin yhteisellä nimellä porvareiksi.

Elämä oli tietysti kaupungeissa paljon vilkkaampaa kuin maaseudulla. Kaduilla liikkui paljon ihmisiä, oli myös sairaita, kerjäläisiä ja rampoja, jotka keräsivät almuja. Vilkkainta oli toreilla ja kauppojen edustoilla. Iltaisin sulkeuduttiin huoneisiin, koska pimeän tullen ei ollut turvallista liikkua valaisemattomilla kaduilla.

Jättikanit

Tulin tutkineeksi tietoa lihakaneista, lähinnä kaiketi sen takia, että kaksi mokomaa jättiä löytyy meiltäkin. Kyllähän ne kooltaan ovat noin kissan kokosia, ja hassua kyllä, kissat juoksevat silmät suurina karkuun, kun nämä kaksi broileria tulevat haistelemaan.

Lihakanit
- Poikaset kasvavat nopeasti ja ovat poikueet suuria
- Yleisin liharotu New Zeland White, seuraavaksi yleisin Kalifornia
- Lihakanit egologinen vaihtoehto tuottaa lihaa; loistava rehunkäyttäjä, lisääntyy nopeasti ja poikueet suuria, teurastusikä varhain. Yksi kilo kanin lihaa vie huomattavasti vähemmän resursseja kuin yksi kilo naudanlihaa.
- Kanin lihalla voi korvata kanan tai sianlihan reseptissä.

Ps. Ja ei mitenkään aiheeseen liittyen, mutta vasta nyt tajusin ja sisäistin, että kanin viikset ovat todellakin yhtä leveät kuin sen vartalo. Ymmärrettävää kyllä, koska ahtaissa kaninkoloissa ei varmasti näkyvyys suurta ole ollut, ja jotenkinhan sen kanin on itsensä eteenpäin haparoitava.

Vanhoja kuvia Kiinasta

Rakastan tutkia internetin syövereitä ja sieltä löytyviä kuvia, varsinkin vanhoja sellaisia. Sattumalta tuli eteen vanhoja kuvia kiinasta. Mielestäni hyvin mielenkiintoisia, varsinkin kuvatekstit, vaikka ovatkin englanniksi.

Naiset viuhkojensa kanssa Kiinassa 1880.

Kuva on otettu 1901-luvun Pekingistä, jonkinlaisesta kameliaukiolta, jonka varsinaisesta nimestä ei minulla ole hajuakaan. Kuvassa oikealla seisoo ilmeisesti virkapukuinen sotilas käyden keskustelua paikallisen kiinalaisen kanssa. Mistä lie ovat puhuneet, oliko hän kenties paikallinen katukauppias, vai oltiinko kuvassa ehkä takavarikoimassa jotain?

Kiinalaisia naisia hienoissa puvuissaan 1900-luvun alkupuolelta. Mielenkiintoista on puuterin runsas käyttö, missä naisten naamat ovat vitivalkoiset, ja kaula taas normaalisti ihon värinen.

Kiinan muuri 1907.

Miehet kantamassa teetä 1908. Muuan "Wilsoniksi" kutsuttu mies oli tutkimusmatkailija ja kasvitieteilijä. Hän matkusti laajasti Kaukoidässä vuosina 1899-1918, keräten runsaasti tietoa ja näytteyteitä paikallisista siemenistä ja lehdistä, kamerallakin ikuistaen. Noin 60 Aasialaista kasvilajia kantavatkin hänen nimeään.

Tästä kuvasta Wilson on kirjoittanut muistiinpanoihinsa, että toisen miehen kuorma painaa 317 kg ja toisen 298 kg. Epäillään kuitenkin, että Wilson on tehnyt virheen tai liioittelee suuresti lukuja. Vuonna 2003 haastateltu, eräs eläkkeelle jäänyt mies osasi kertoa, että kuormien keskipaino oli todellisuudessa 60-110 kg. 

Teekuormia kuljetettiin myös eläinten vetämillä vaunuilla, mutta pienimmille ja kapeimmille poluille ei kärryjä suuremmin kuljetettu.

Kuvat © Raralphrepo CC BY-NC 2.0