Hieman Marimekosta

© tomjenkins3

Suomalainen muotoilu tuo ainakin itselleni väkisin mieleen kliiseiset lasimaljakot, keraamisia ja puisia muotoja, Marimekon ja jostakin syystä vielä revittyjä ryijymattoja revontulen räiskyvin värein.

Mitä tulee suomalaiseen tyyliin tekstiilien ja vaatteiden osalta, siihen liitettiin 40-luvulla yleensa Riitta Immosen upeat muotiluomukset, joihin tietenkin oltiin käytetty vain suomalaista käsinkudottua villalankaa ja puuvillaa.

Kotimaisia tuotteita ei tuohon aikaan juurikaan tarvinnut mainostaa, ja jos mainostettiin, mainostettiin nimenomaan suomalaisuutta, ei vaatetta itsessään. Kotimaisten tekstiilien kauppa kävi hyvin, eikä kilpailevia ulkomaalaisia tuotteita ollut saatavilla.

© My Lil' Rotten

1951 perustettiin Marimekko Riitta Immosen, Armi Ratian ja tämän miehen toimesta ja esiteltiin sen ensimmäinen mekkomallisto. Puvut ommeltiin pääasiassa puuvillasta, käsityönä ja Riitta Immosen valvonnassa. Myös painokankaat oli painettu käsin. Marimekko toikin ensimmäisenä suomen markkinoille loisteliaat ja värikkäät kankaansa, suuret painetut kukkakuvionsa ja muut graafiset kuviot, joilla jokaisella on vielä mitä mielukuvituksellisin nimi.

20.5.1951 Helsingissä esitettiin kyseisen malliston puuvillaleninkejä lehdistölle ja seurapiireille. Tarkoitus oli tietenkin mainostaa ja myydä kankaita ja vaatteita, mutta ihmiset eivät niitä halunneen ostaa, vaan he halusivat vain nähdä uusia "marimekkoja".

Sekä lehdistö että yleisö kuitenkin ihastuivat Marimekon värikkääseen maailmaan ja käsintehdyn näköisiin painatuksiin, joista myöhemmin tulikin Maromekon tunnetuin tavaramerkki ja menestyksen avain.

Riitta Immonen oli Marimekon ensimmäisen mekkomalliston suunnittelija. Myöhemmin hän kuitenkin luopui yhteistyöstä Armi Ratian kanssa, koska Marimekko tähtäsi nyt teolliseen valmistukseen, eikä Immonen tuntenut olevan omalla alallaan valmisvaatteiden kanssa.

Marimekko-nimen synnystä on monta versiota. Aluksi yhtiölle suunniteltiin nimeä Armi Oy, mutta se oli jo varattu. Armin toinen nimi oli Maria, ja se oli myös Armi-nimen anagrammi, joten se tuntui luonnolliselta valinnalta yhtiön nimeksi, loppuun vain lisättiin sana mekko.

Kirjavaa kuviointia; unikko, kaakaopuu, appelsiini ja kukkuu.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kotilieden vanhoja numeroita selaillessa tuli mieleen, että aika erilaisia ongelmia on perheenemännillä 20-luvun vaihteessa ollut, mitä tulee nykyaikaan, vaikka toki tuohon aikaankin kyseltiin miten huonekasveja hoitaa jne. Kotilieden palsta, minne lukijat voivat lähettää mieltään askarruttavia kysymyksiä, on silti mielenkiintoista luettavaa, varsinkin aivan lehden alkuajoilta ja välillä oppii itsekkin uutta.

Naisten tervehtimistavat - Pyytäisin kysyä, keitä henkilöitä minun on tervehdittävä niiaten, keitä kumartaen? Milloin on käytettävä syvää, niiausta lähenevää kumarrusta? ~ 20-vuotias neiti

Aikaihmisen ei tarvitse kenellekkään niiata., vaan hänen on tervehdittävä kaikkia kumarruksella. Poikkeuksena voivat olla jotkut vanhat tädit, jotka ovat sellaiseen tottuneet, mutta miehille ei ole koskaan niiattava. Yleensä ihmiset ovat iloisia siitä, että ei liiallisella nöyryydellä muistuteta heille heidän korkeata ikäänsä. Syvemmällä ja hitaammalla päänkumarruksella tervehditään vanhoja ja vieraampia henkilöitä, kun taas lyhyt nyökkäys riittä tutummille.

******

Naisten tervehtimistavat - Onko sopivaa naisen pitää käsine kädessään miehen tervehtiessä häntä ulkona?

Hansikkaita ei tarvitse eikä pidäkkään riisua tällaisessa tapauksessa. Villaiset käsineet sitä vastoin riisutaan - nimittäin jos mies on vetänyt omat kädestään.

 ******

Peili - Voiko ruskeita täpliä, joita on alkanut ulmestyä suureen hiottuun peililasiin, saada millään keinolla pois? Mikähän ne lienee aiheuttanut?

Täplät aiheuttavat auringon paistaminen lasiin. Peilin hopeasilaus turmeltuu tästä, eikä vikaa voi korjata muuten kuin hopeoittamalla peili uudelleen. Työn suoritus on sangen vaikeaa, joten se on jätettävä ammattilaisen tehtäväksi.

© Muffet

Marjapensaiden kannattavuus - Asuntomme ympärillä on kivikkomaata, joka mielestämmne sopii paraiten marjapensaiden viljelykseen. Viime kesänä istutettiinkin siihen 2-300 marjapensaan tainta. Mutta nyt useat henkilöt ovat sanoneet, että varsinkin punaviinimarjojen viljelyksellä ei ansaitse mitään. Ovatko ne todella niin huonosti kannattavia ja olisiko siis parasta hävittää ne ja koettaa kasvattaa jotakin muuta?

Punaisen viinimarjan viljelyn kannattavuus riippuu etupäässä korjauskustannuksien suuruudesta. Jos ne saadaan kohtuulliseen hintaan poimituksi, jos kotiväki esim. ehtii tuon työn suorittaa niin viljelys on kannattavaa. Mutta jos kysyntää ei ole ja viljelyksenne sijaitsvat kaukana myyntikeskuksista, silloin voivat viljelyksenne käydä kannattamattomaksi.

 ******

Kalossit - Miten on hoidettava kalosseja, jotta ne pysyisivät uudentuntuisina mahdollisiman kauan?

Kuivatkaa ne aina kastuttuaan pyyhkeellä ja siveltää silloin tällöin lamppuöljyä. 

 ******

Lastenhuolto - Haluaisin tietää, missä on tietopuolisia kursseja lastenkotien johtajattariksi aikoville, miten pitkäaikaisia ja tulevatko kustannukset suuriksi.

Lastenkotien johtajattaria valmistaa Suomen kirkon Sisälähetysseuran ylläpitämä Kasvattaja-Opisto Sortavalassa. kirjoittamalla laitoksen johtajalle saatte tiedot kysymistänne seikoista. Kurssi on kaksivuotinen.

 ******

Kirjojen säilytys - Pilaantuvatko kirjat, jos ovat talvella lämmittämättömässä huoneessa, tai jota ainoastaan satunnaisesti lämmitetään?

Kirjoja ei suositella säilytettävän lämmittämättömässä huoneessa. Lämmönvaihtelut vaikuttavat vahingollisesti  kirjoihin irrottaen liimaukset niteistä ja kansista, joten ne vähitellen menevät pilalle. - Tilapäiset lämmitykset pahentavat vain asiaa.

Yömyssyt

Ja tarkoitan tässä nimen omaan niitä oikeita myssyjä, enkä mitään "kupillinen ennen nukkumaanmenoa auttaa nukahtamaan". Useimmat eivät varmaan enää yömyssyjä käytä, tuskin kukaan, mutta joskus nekin ovat olleet kovassa käytössä. Alla on 20-luvun Kotiliedestä pieni pätkä yömyssyistä ja siitä, milloin niitä on soveliasta käyttää.

"Yömyssy, kuin myös yöhilkaksi kutsuttu hiuspäähine, on monen naisen mielestä maailman mukavin kesäpäähine. Miksikö? Koska sen alle voi kätkeä huolimattomimmankin hiuslaitteen ja se suojaa tarpeeksi tuulelta ja auringolta ja on monen mielestä vielä pukevakin.

Sen takia maalla näkeekin jokaisella laivalaiturilla, maalaispihassa ja kesäasuntojen pihoilla ja parvekkeilla kokonaisia yömyssykokoelmia, jotka tahtomattaankin tuovat tullessaan aimo annoksen makuuhuonetunnelmaa paikalle.

Mitähän varten yömyssy oikein on olemassa? Eiköhän siksi, että sen avulla nukkuessaan saattaa pitää hiukset alhaalla sekä että nainen yömyssy päässään pukeutuessaan ja ehkä jopa aamukahviaan juodessa näyttää siistimmältä, kuin jos kampaamattomin hiuksin liikkuisi makuuhuoneesta. Myöskin sairasvuoteella on on yömyssy erittäin sopiva päähine. Mutta sitten jo loppuukin yömyssyn suuri ja tärkeä tehtävä.

Viimeinen mahdollinen esiintymishetki sille on aamiaisaika - jos ainoastaan oman perheen jäseniä on koolla. Reipas ja siisti nainen esiintyy jo kuitenkin aamiaispöydässä aina valmiiksi puettuna ja kammattuna."

Iso paha susi esittelee isoäidin yömyssyä. Oikein sopiva on, tyttö vieressä vain ihmettelee miksi isoäiti on niin karvainen.

Kuten kuvista käy ilmi, on yömyssyjä monennäköistä ja mallista. Varsinkin oikealla olevan pikkukuvan päähine on mielestäni erittäin kaunis, vaikka tietenkään en moista omaan päähäni voisi kuvitella.

Metsään jos tahdot mennä

Muutimme(minulle) uudelle paikkakunnalle ja vaikka uudesta vuodesta asti täällä on asunut, en kertaakaan ole  saanut itseäni liikkeelle lähteäkseni metsään. Kirjaimellisesti nimenomaan metsään. 

Pienestä asti olen kierrellyt metsiä ja ympäri pitäjiä, eksymisiä tietenkään unohtamatta. Metsässä on oma taikansa, se hiljaisuus, luonnon omat äänet ja kun saa vain olla ja ihailla luonnon kauneutta. Sitä huomaa ja löytää niin paljon enemmän, kun uskaltaa astua ja lähteä metsään, eikä vain kävellä valmiita luontopolkuja. 

Tällä kertaa en tosin itsekkään uskaltanut ottaa eksymisen vaaraa, joten lähdin seuraamaan luontopolkua ja sieltä menin minne nokka meni.

Sää ainakin oli mitä upein. Vaikka kello näytti jo iltakymmentä, ulkona oli ihanan valoisaa ja hieno keli. Aurinkokin väritti koko maiseman ja tätä todellakin on kaivattu pitkän talven jälkeen.

Tämä kasvi on yksinkertaisesti ihana. Mikä korte nyt onkaan.

Kaikki niin erilaisia...

...mutta tietyllä tapaa niin samanlaisia.

Unohtamatta ihania hapsuja, jotka varsinkin loppukesästä ovat mahtavan tuuheita pölyhuiskia.

Sammakon kutua oli ojanpohjat täynnä. Siellä ne kasvavat.

Lapsena sammakon kutu oli mielestäni hyvin jännää, ikinä siihen ei uskaltanut koskettaa, mutta aina piti etsiä ja tutkia kaikki kaukaisimmatkin mutaojat, löytyisikö jostakin kutua.

Tie jakaa metsän hauskasti kahtia. Toisella puolella on vehreä koivumetsä ja toisella puolella kuolleita (tai niiden näköisiä) havupuita. Ja koko metsätiellekkin päädyin vain sen takia, että eksyin luontoreitiltä.

Pihlajakin jo puskee vihreää. Onneksi ne eivät vielä tähän aikaa ilahduta ihanilla ja kovin tuoksuvilla kukkasillaan.

Mitäs se tämä on? Sitä mietin itsekkin, sillä metsätiellä oli aivan neliön muotoinen savikasa, joka oli hauskasti muodostanut oman pienen tulivuorensa siihen. Tai siltä se ainakin näytti.

Ja luojan kiitos, en pientä polulta hairahtumista lukuun ottamatta edes eksynyt, ainakaan pahasti. Parhaimmillaan nuorempana eksyin metsään ja kiersin siellä seitsemän tuntia ennen kuin löysin takaisin kotipihaan. Eli ei suuntavaistolla minua suuremmin siunattu, samoin kartta ja kompassi ovat tuntemattomia sanoja.

Hangon Keksi

"Unohdatte elämän pienet ikävyydet, kuten alaruumistanne syövän krokotiilin, kunhan vain nautitte Hangon Keksejä!"

 Muistaako joku Hangon Keksit? Minä en ainakaan, mutta koko keksitehtaaseen törmäsin ja tutustuinkin ensi kertaa Kotilieden 20-luvun mainoksien kautta. Keksejä valmistettiin Hangossa vuodesta 1910 alkaen, mutta talvisodan jälkeen keksien valmistus siirrettiin Helsinkiin.

Hangon Keksin mainoslause "hymyilee kuin Hangon keksi", vaikka taitaa tuo leveästi hymyilevä möllykkä taivaalla noissa kuvissa kuu-ukko kuitenkin olla. Mielikuvitusta ei ainakaan näiden mainosten keksijöiltä ole puuttunut, sopii vain miettiä mitä on mahtanut heidän päissään pyöriä näitä suunnitellessa ja piirtäessä.

Viisas pöllökin syö vain parhaaksi tunnettuja keksejä. Maistuisiko kenties Tapion Sarvi, Kaura vai Radio?  

Itse asiassa Hangon keksitehtaan rakennukset ovat vieläkin pystyssä, vaikka vanhimmat osat ovat jo 1916-luvulta ja sama hymyilevä naama koristaa itse tehtaan seinääkin.

Kani nukkuu

Väsymys tuli.

Taruolentoja

 Taruolennot ja muut "ihmeolennot" ovat kiehtovia ja vielä hullumman näköisiä.

Faunit

Faunit syntyivät maailmaan alkuaikoina muinaisista paimenista ja ne kansoittivat seutua, johon rooma myöhemmin rakennettiin. Nykyisin faunit syntyvät madoista, joita sikiää puussa kaarnan ja rungon välissä. Sieltä ne ryömivät maahan ja saavat siivet, jotka myöhemmin putoavat. Faunit asustavat metsissä, ja niiden nimi juontuu siitä, että valtansa mukaan ne ennustavat , fantur, tulevaisuutta.
Ne ovat ihmisen muotoisia päästä napaan saakka, vaikka niillä onkin kaksi nenän juuren asti ulottuvaa käyrää sarvea, jotka peittävät niiden pään. Alaruumista jalkoihin saakka kuvaillaan vuoden kaltaiseksi.

Androgyynit
Näiden uskomattomien asioiden joukossa on myös yhtäaikaa kumpaankin sukupuoleen kuuluva laji, jonka vasen rinta on miehen siksi, että se voisi työskennellä esteettä ja oikea rinta naisen, jotta se voisi ruokkia vastasyntynyttä.
Joidenkin mukaan ne yhtyivät toisiinsa vastavuoroisesti ja lisääntyivät sillä tavalla.

Koirankuonolaiset

Intiassa väitetään elävän myös koirankuonolaisia, olentoja, joilla on koiran pää. Ne eivät osaa lausua sanaakaan ryhtymättä haukkumaan, vaan ne sekoittavat puheen ja haukun toisiinsa.
Ne eivät myöskään ole tavoiltaan ihmisiä vaan eläimiä, sillä ne syövät raakaa lihaa.

Astomorit
Kreikkalaisten kertomusten mukaan on olemassa ihmisiä, joilla toisin kuin kaikilla muilla, ei ole lainkaan suuta ja jotka eivät voi lainkan syödä. Todistajien mukaan ne pysyivät elossa hengittämällä pelkästään sieraintensa kautta ja saivat ravintonsa tuoksuista.

Skiapodit
Kerrotaan vielä ihmisrodusta, jota kreikkalaiset kutsuivat nimellä skiapodes, koska nämä suojautuivat auringon poltteelta lepäämällä oman jalkansa varjossa. Ne ovat itse asiassa hyvin nopeita, ja niillä on yksi ainoa jalka ja jalkaterä; niiden polvijänteet ovat jäykistyneet eivätkä taivu laninkaan.

Pygmit
Kerrotaan myös hämäränihmisten lajista, joka viettää elämänsä vuorien luolissa ja onkaloissa. Ne ovat muutaman kämmenleveyden pituisia ja todistajien mukaan niiden on elonkerjuun aikana käytävä yksissä tuumin armottomaan sotaan kurkia vastaan puolustaakseen satoaan. Pygmit elävät korkeintaan vain seitsemän vuotta, he avioituvat ja saavat lapsia jo kuuden kuukauden iässä.

Oppikoulut 1700-luvulla

Näin kertoo 50-luvulta peräisin oleva historian oppikirja 1700-luvun oppikouluista:

"Opettaminen tapahtui pääasiassa latinan kielellä. Oppiaineina olivat pääasiallisesti uskonto, latina ja kreikka. Koulut oli jaettu kolmeen ryhmään. Kussakin kaupungissa tuli olla lastenkoulu, eli pedagogio, missö opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan äidinkieltä. Seuraavan asteen, eli trivaalikoulusta oppilaat siirtyivät kymnaasiin eli lukioon, joita maassamme oli vain yksi, Turun lukio. Siellä luettiin uskonnon lisäksi latinaa, kreikkaa, hepreaa, logiikkaa, matematiikkaa ja luonnontieteitä.

Oppilaat olivat enimmäkseen köyhiä. Tavallisesti he toivat koulukaupunkiin mukanaan koko lukukauden eväät, joita sitten itse keittivät ja paistoivat. Usein sattui kuitenkin niin, että kotieväät eivät riittäneet lukukauden loppuun asti, ja silloin oltiin pahassa pulassa. Keski-aikaiseen tapaan oli "teineillä" lupa käydä kerjäilemässä, ja kullakin koululla oli oikein esivallan määräämät pitäjänsä, joihin sen oppilaat saivat mennä. Myös opettajilla oli omat pitäjänsä, sillä heidän palkkansa oli niin pieni, etteivät he sillä voineet elättää perhettään.

Kouluhuoneistot olivat puutteellisia. Ei ollut luokkahuoneita, vaan ainoastaan yksi suuri sali. Kukin luokka istui omassa salin nurkassa, mistä oli se etu, että rehtori saattoi opettaessaan maa luokkaan sasamalla valvoa toisten opettajien opetusta. Oppilaat itse huolehtivat salin lämmittämisestä ja siivoamisesta, sillä vahtimestaria ei ollut. Kaikissa kouluissa ei ollut edes lämmityslaitteita. Ikkunoita ei käynyt avaaminen, minkä takia ilma usein oli pilaantunut, varsinkin kun ei ollut eteteistä, johon oppilaiden eväät ja päällysvaatteet olisi voitu sijoittaa. Pulpetteja ei ollut, vaan ainoastaan pitkiä selkänojattomia penkkejä; opettajalla vain oli pöytä ja tuolit.

Kurinpalautusta lastenkoulussa.

Lukukaudet olivat pitempiä kuin nykyään; joululomaa oli kuukausi ja kesälomaa samoin kuukausi. Loma-ajalla oli edellisen lukukauden opitut asiat kerrattava.

Oppitunteja oi noin kahdeksan tuntia päivässä. Työ alkoi aamulla kello 5, mutta järjestäjät saapuivat paikalle jo kello 4. Viimeinen oppitunti päättyi kello 17. Aamulla oli aluksi rukousta ja raamatunlukua noin tunnin verran ja keskipäivällä oli uusi rukoushetki. Illalla päätettiin työ taas rukoukseen. Sunnuntaisin oli käytävä kirkossa, ja saarnan jälkeen rehtori kuulusteli saarnan sisällön. Keskiviikko- ja lauantai-iltapäivät olivat vapaita. Vaikka oppituntunteja oli runsaasti, koulutyö ei ehkä ollut ylen rasittavaa, sillä oppilailla ei ollut kotitehtäviä vaan kaikki työ suoritettiin koulussa.

Kuri oli yhä kuten keskiajallakin kovin ankara. Kouluasetuksissa koetettiin kyllä teroittaa inhimillisempien menetelmien käytäntöön ottamista. Opettajia kiellettiin lyömästä oppilaita heti, vaan heidän tuli ensin käyttää kaksi varoitusta ja sitten uhkausta. Viikon varrella sattuneet rikokset piti kaikki laittaa muistiin ja lauantaina kuitattamaan yht'aikaa suurella selkäsaunalla. Nämä lempeät neuvot kuitenkin jäivät vain paperille, ja opettajat tarttuivat melkein yhtä ahkerasti kuin aikaisemminkin vitsoihinsa. 

Oppilaiden hairahdukset eivät myöskään olleet vähäpätöisiä vallattomuuksia ja kepposia, vaan useasti he laiminlöivät koulunkäyntinsä, liikuskellen pitkin katuja hoilaten ja tapellen; useasti öisin särkivät rauhallisten porvarien ikkunoita, ja suuremmat pojat juopottelivat kapakoissa."

Kanit mökillä

Isot jättikanit asuvat tällä hetkellä pienessä ulkovarastossa. Ne vain saavat niin suuren määrän papanoita aikaan ihan viiden minuutin sisään, ettei niitä takapihalla viitsi kovin kauaa kerralla pitää, siinä nimittäin olisi piha oikeasti nappuloita täynnä päivän, parin päästä. Ja vielä kun ne ovat aivan jumalattoman isoja, sokeripalan kokoisia suunnilleen.

Kanit lähtivätkin mukaamme käymään mökillä, mikä sijaitsee tässä parinkymmenen kilometrin päässä. Automatkat näiltä isoilta sujuu yhtä letkeästi kuin koiriltakin, toki kuumemmilla keleillä ne matkustavat mielummin jalkatiloissa viileässä, mutta näillä viileillä keleillä ne köllöttelevät takapenkillä kuin olisivat koko ikänsä auton kyydissä istuneet.

Mitään hihnojakaan nämä eivät tarvitse, sillä eivät lähde ihmisistä kauas, antavat kiinni ja suurimman osan ajastahan ne söivät pihalta löytyviä voikukan alkuja. Pihapiirissä ne nätisti pomppivat ja haistelivat kolme tuntia, ihmisten puuhaillessa omiaan. Ja mökki sijaitsee niin keskellä metsää, että autoteitä tai muutakaan asutusta ole lähimaillakaan.

Voikukat ja muu vihreä katosikin aika nopeasti parempiin suihin.

Rakas Reikäkorva. Nimi ei tosin enää kuvaa kania niin hyvin kuin ennen, kun kanilla oikeasti oli  reikä korvassa, kiitos toisen kanin pureman. Sittemmin koko palanen repesi irti ja nyt elellään sitten repalekorvan  kanssa.

Takana näkyvä kota erityisesti kiinnosti kaneja, ja sitä tutkittiin ja nuuhkittiin hyvinkin perusteellisesti.

Kansallispuvuista

Suomessa on hieman yli 400 kansallispukua ja ne ovat saanet nimensä paikkakuntien mukaan.

Kansallispukuharrastus alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla osana suomalaisuusaatetta ja kansallisromantiikka. Pukujen valmistustavat ja ulkonäkö ovat vaihdelleet suuresti eri aikoina, ja pukuja on tehty niistä materiaaleista, joita milloinkin on ollut saatavilla, ja joiden on katsottu siihen parhaiksi soveltuvan. Puvut ovat eräänlaista kerrospukeutumista, joihin kuuluu omanlaisensa päähineet, korut ja kengät.

Kansallispuvut ovat rahvaan perinteisiä ja yksilöllisiä juhla-asuja. Suurin osa puvuista on naisten, mutta löytyy myös miesten kansallispukuja. Miehet liikkuivat naisia enemmän lähipiirinsä ulkopuolella ja näin ollen heidän pukeutumistyylinsä yhtenäistyi aikaisemmin kuin naisten.

1930-luvulla kansan kiinnostus kansallispukuja kohtaan kasvoi hurjasti, kiitos Kalevalan 100-vuotisjuhlalle.

1940-luvulla suomalaiseen pukeutumiseen kuului myös kansallispuvun käyttö. Kotilieden kirjoituksissa se liitettiin erityisesti suomalaisiin kesäjuhliin ja luontoon. Kotiliedessä kansallispuvun käyttöä on suositeltu useasti tuohon aikaan ja sen on todettu viestivän isänmaallisuudesta ja suomalaisuudesta. Varsinkin nuorten naisten yllä kansallispuku oli paljon sopivampaa, kuin joidenkin pariisilaistyylisten pukujen käyttö, ainakin Kotilieden mukaan.

Niin kaunista kirjailua.

1950-luvulla kansallispuvun käyttöä pyrittiin lisäämään ja sen suuri etu oli se, että se ei vanhentunut koskaan, toisin kuin hetkelliset muotivirrat. Tuohon aikaan kansallispuku oli arvostettu ja monivuotinen juhlapuku.

1960-luvulla kansan innostus ja kiinnostus kansallispukuja kohtaan hiipui, mutta seuraavina vuosikymmeninä pysyi kysyntä tasaisena.

Terveysoppia 50-luvulta: Päihteet

Nuorena tuli löydettyä talon vintiltä aikaisemmilta asukkailta jääneitä vanhoja tavaroita. Oli lehtiä, käyttöesineitä, kirjoja, leluja, vanhoja rahoja ja sen sellaista. Sieltä löytyi myös 50-luvulta peräisin olleita koulukirjoja. Kirja terveysopista tuli sattumalta vastaan lapsuudenkodissä käydessäni ja otinpa sen mukaani, sen verran hauskoja tekstejä siellä oli.

Tietenkin kirja pääasiassa on täyttä asiaa ja faktat tosia, mutta varsinkin liioittelu ja kirjoitustapa teksteissä tuppaa ainakin itseäni välillä huvittamaan. Tässä esimerkiksi suora lainaus, mitä mieltä kirja on päihteistä ja niiden käyttämisestä:

T U P K A K O I N T I

© Anton Raath

"Tupakointi aiheuttaa unettomuutta, heikentää muistia ja huonontaa koulutyön tuloksia. Tupakoiva nuoriso on on kalpeata, sairaalloisen näköistä ja hermostunutta.

Tupakointi kiihdyttää sydämen toimintaa. Tupakkasydän kestää huonosti kuumetauteja ja leikkauksia. Sydämen ahdistus on tupakoitsijoilla yleinen. Tupakoitsijat ja tupakansavussa olevat ovat jatkuvan häkämyrkytyksen alaisia.

Ensikertalaiselle tupakointi on vastenmielistä ja aiheuttaa  usein äkillisen nikotiinimyrkytyksen. Sen oireita ovat kalpeus, kylmä hiki, lisääntynyt syljeneritys, kuvotus, oksennus, ripuli, pyörrytys ja korvien suhina. Lopuksi voi tulla tajuttomuus, jopa joskus kuolema.

Tupakointiin sortuvat helposti heikkoluontoiset, sillä tupakointi, kuten purukumin pureskelukin, herättää herkästi eloon uinuvan imemisrefleksin.

Huomiota ansaitsee amerikkalaisten nuorisotuomioistuimien toteamus, että 99 % rikollisista on tupakoitsijoita. Työnantajat eivät kernaasti ota palvelukseensa tupakoivia nuoria. Liian aikainen tupakanpoltto ja huonot tavat ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa."

A L K O H O L I

© darwin Bell

"Alkoholi on myrkkyä, joka aluksi lamaannuttaa hermokeskuksen ja myöhemmin vaurioittaa sitä. Kun tuhoutuneen solukeskuksen tilalle ei kehity uutta, niin alkoholilla itsensä perin pohjin turmellut jää sairaaksi, vaikka lopettaisikin väkijuomien käytön.

Vain ehdottomuus voi varmasti pelastaa jokaisen alkoholin turmiolta. Nuorison väkijuomien käyttö on kohtalokasta sen takia, että kasvuaikana hermosto on herkkä ja vastustuskyvytön. Nuori sortuu paljon pienemmästä kuin aikuinen.


Norjalaisen Ødegaardin tilaston mukaan 78 % nuorisosta, joka aloittaa väkijuomien käytön alle 30-vuotiaana, sortuu alkoholisteiksi ja noin 22 % yli 30-vuotiaana aloittaneista.

Päihtymyksen jatkuva toistuminen johtaa pysyvään alkoholimyrkytykseen eli alkoholismiin. Silloin väkijuomien käyttäjä on joutunut juomahimon valtaan. Hänestä on tullut alkoholin orja eli alkoholisti, joista noin 4 % sairastuu juoppohulluuteen.

VÄKIJUOMAT LÄÄKKEENÄ
Aikaisemmin väkijuomia käytettiin lääkkeinä varsinkin vilustumistapauksissa, ja sen tehoon uskottiin vahvasti. Nykyisen käsityksen mukaan alkoholi ei ole minkään taudin lääke. Se alentaa taudinvastustuskykyä.

Alkoholia käytetään eräiden lääkeaineiden liuottimena ja sairaanhoidossa ihon puhdistukseen"

© National Library of Ireland on The Commons Photosrea

Kukkapenkeille kyytiä

Kanit pääsivät piipahtamaan ulkona kun saimme väliaikaisen aidan takapihan ympärille rakennettua, ja kyllähän niillä puuhaa siellä riitti. Paljon uutta haisteltavaa ja ihmeteltävää, ääniä ja muuta kanin silmiin ihmeellistä. Ja mikä maittavinta, vihreää ruohoa, vaikkakin aika niukasti vielä. Varsinkin pikkukanit olivat koko ajan nenä maassa, kun eivät malttaneet muuta tehdäkkään kuin syödä.

Kolme aikuista kania keksivät vielä jotain kiinnostavampaa, nimittäin kukkapenkin. Aivan turhaan kitkettiin toissapäivänä rikkaruohot sun muut penkistä, kun kaneilta se selvästikkin luonnostuu. Nasira tosin innostui hieman liikaakin, nimittäin pian oli mullat aivan jossain muualla kuin siellä missä niiden paikka olisi.

Sitä tosin ihmettelin, kun Kallekin innostui kaivelemaan, koska yleensähän naaraskanit sitä vain harrastavat. Tai ehkä Kalle on vain samaistunut liikaa tyttölaumaansa, ja tiedä enää, miten oikean uroskanin kuuluisi käyttäytyä.

Kevät

Kalenteri keittiön seinällä näyttää toukokuuta, vaikka hyisestä tuulesta ja harmaasta säästä en itse ainakaan uskoisi, että ollaan jo toukokuussa menossa. Siellä täällä näkyy vielä pieniä lumikasojakin massa, kun se harvoin pilkahteleva aurinko ei tietenkään varjoisia talonreunoja paljoa lämmitä. Leskenlehtiä sentään on näkyvissä jo tien pientareilla, jotain merkkiä keväästäkin siis.

Jospa se ilma täällä korvessakin joskus vielä lämpenisi.

© CircaSassy BY 2.0

Vappua

© Eva Rinaldi

Kuinka moni juhlii vappua? Luultavasti aika moni.. Lapsiperheet sen suunnanneet tivoliin tai jonnekkin maaseudun rauhaan paenneet hieman makkaraa grillamaan ja juhlistamaan tätä elon ihmeellistä aikaa ja aikuiset juhlivat kukin tavallaan. Mutta kuinkas oli ennen vapun laita?

Ihan aikoinaan vappu oli keskiaikainen kirkollinen juhlapäivä 700-luvulla eläneen Valburgissin pyhimykseksi julkistamisen päivä, mutta nykyään sitä ei enää kirkkopyhäksi lasketa. Koko vappu-nimitys on kuitenkin sieltä lähtöisin. 

1800-luvulla vappu siirtyi Ruotsista Suomeen ylioppilaiden kevätpäivänjuhlaksi ja vuonna 1889 vapusta tuli virallisesti työväen yhteinen juhlapäivä. 1900-luvun alussa vappu merkitsi paljon muutakin kuin ylioppilaiden(tai aikuisten) juopottelupäivää, vaikka kyllä jo siihen aikaan vappuna otettiin ilo irti ja opiskelijanuoret juhlivat kaduilla ja ravintoloissa.

Suomessa ensimmäistä työväen vappua vietettiin 11.5.898, hienosti alkoholilakon merkeissä. Jo 1900-luvun alussa vappua alettiin pitämään suurena työväen juhlapäivänä. Työväki osoitti vappuna voimansa vappumarsseilla, eikä suinkaan serpentiinejä heitellen. Itse asiassa serpentiinit, ilmapallot ja vappuhuiskut tulivat osaksi suomalaisten vappua vasta 1920-luvulla.
Jo tuolloin vapun tapahtumista kirjoitettiin kuitenkin paljon seuraavan päivän lehdissä, kuten varmaan nykyäänkin jotkut löytävät iltalehtien otsikoista itsensä, jos tuli edellisenä iltana hölmöiltyä.

Vuonna 1944 säädettiin laki, että vapun tulee olla työntekijöille vapaapäivä, olkaamme tästä oikein iloisia.

Tuohon aikaan vappuna oli tietenkin tapana syödä, ja tietenkin myös juoda runsaasti. Lisäksi kierettiin konsertteja ja mentiin ravintoloihin syömään vappulounasta. Vapun ruoasta sen verran, että sima on mainittu jo Kalevalan tarinoissa, mutta nykyisen, keltaisen siman valmistus alkoi vasta 1700-luvulta, mutta sima tuohon aikaan kuului lähinnä porvariperheiden ja pappiloiden pariin. Samoin tippaleipien juuret yltävät samoille ajoille asti. Eli aika pitkät perinteet on vapullakin.