Luonnontiedonkirja 1955

Olen vallan ihastunut vanhoihin koulukirjoihin ja olenkin hamstrannut itselleni varmaan jo muutaman lukukauden edestä kirjoja. 

Ensimmäinen asia miksi ne herättävät mielenkiinnon, on se, että ne ovat täynnä asiaa. Ei turhaa hömpötystä ja asioiden kaunistelua kuten nykypäivien koulukirjoissa. Lisäksi kaunis kuvitus, upea nidonta, se "historian" tuntu kun saa pitää käsissään sellaista haurasta kirjaa. Tai ehkä olen yksinkertaisesti pöpi.

Olen varannut kirjahyllystämme yhden rivin kokonaan näille vanhoille koulukirjoille ja muille vanhoille, käsiin hajoamassa oleville opuksille. Mies ei enää sano mitään, vaikka varmasti välillä miettii mielessään, mitä minä vanhoilla ja lahoilla kirjoilla teen, ja vielä enemmän miksi tungen niitä hyllyyn, kun oikea osoite olisi luultavammin kaatopaikka.

Tällä hetkellä löytyy yksi äidinkielenkirja, matematiikankirja, useampia kirjoja historiasta ja luonnontieteistä ja yksi terveysopinkin kirja löytyy. Ja kaikki 50-luvulta, ja hyppisinkin innostani jos joskus löytäisin vielä vanhempia kirjoja, mutta vielä ei  ainakaan mistään sellaisia silmiin ole pompannut.

Vuoden 1955 luonnontiedonkirja. Sisältää itse asiassa kaikkea, aina perunan kylvöstä lypsämiseen ja omenapuiden harventamiseen. Lisäksi metsän- ja puutarhanhoitoa, terveysoppia ja kemian ja fysiikan lukujakin löytyy. Eli aika monipuolinen nidos.

VI JA VII LUOKAN OPPIMÄÄRÄ

Tarkoittaneeko se siis kuudes- ja seitsemänluokkalaisia?

Kirjan kansi kuvaa erinomaisesti, mitä kirja tulee sisällään pitämään.

Värikuvia kirjasta ei löydy kuin muutama, 333 kuvaa, joista 23 monivärikuvaa. Kauniin yksinkyiskohtaisia nämä muutamatkin ovat.

Toinen, ihanan värikäs ja pikkutarkan taiteellinen kuva mehiläisistä.

Kaikista tuon ajan tärkeimmistä kotieläimistä oli oikein kattavasti kerrottu. Ihmettelin että jopa kaneista, koska kumminkin ne olivat "lasten lemmikkejä", eivätkä missään määrin verrattavissa oikeasti hyödyllisiin kotieläimiin, vaikka niistä muutaman kilon lihaakin voisi saada. 

Hevoselle oli siunattu peräti neljä aukeamaa ja ymmärtäähän sen. Varmasti ollut varmaan tärkein ja arvostetuin kotieläin maatalouksissa ja hienoa vain etä jo kouluissa opetetaan eläinten oikeanlaista hoitoa.

"Kun tuo uljas eläin nojaa suuren ruumiinsa painolla eteenpäin ja raudoitetut kaviot pureutuvat maahan, niin liikkuvat elorattaat pelloilla ja tukkikuormat metsässä. Se jaksaa vetää auraa aamusta iltaan. Kiireen tullen se kiidättää isäntänsä nopeasti kylään ja kirkolle."

Löytyipä sieltä luku metsänsuojelustakin ja tälläinen hauska, pienenpieni kuva. 

"Taimien pahimpien tuhoajia ovat lehmät ja lampaat. Karjan laidunamisesta metsässä onkin alettu luopua, mutta se olisi kokonaan kiellettävä."

Terveysopin luvuista. Vitamiineja ja ruoka-aineita, joista niitä saa, ja miten niiden puute vaikuttaa.