Rouva I.P., jo pari vuosikymmentä sairaana, aikaisemmin hoidettu erään vanhan köyhäintalon mielisairaalaosaston sellissä, jossa hän koko ajan oli ollut levoton ja hyökkäävä. Siirrettäessä paikkakunnan uuteen sairaalaan hän oli sielullisesti mitä suurimmassa rappiotilassa. Kaiken lisäksi hän oli levoton, valheellinen ja ajoittain täydellisesti sekaisin.
Erään rauhallisemman ajanjakson kuluessa vedottiin hänen hoivaus- ja äidinvaistoihinsa, jota tavataan jokaisessa naisessa. Hän sai nuken ja siitä hetkestä alkaen hän oli muuttunut. Oli mieltäliikkuttavaa nähdä hänen ilonsa. Nukke oli hänen lapsensa ja valloitti hänen kaikki tunteensa ja kuvitelmansa.Hän pesi ja nukutti nukkensa. Hän puki, riisui sen ja nukellensa hän neuloi ja kirjaili. Potilas oli näet nyt käynyt niin rauhalliseksi, että hänelle uskallettiin antaa muutoin kielletty neula hoitajattaren istuessa hänen vuoteensa ääressä.
Tosin palasivat levottomuuspuuskat, vaikkakin harvemmin kuin ennen, mutta niidenkään aikana ei hävittämishalu ja viha kohdistuneet nukkeen. Potilaan taas rauhoituttua hän sai "lapsensa" takaisin, joka rauhattomuuden ajaksi oli otettu häneltä pois, sopusointu oli taasen palannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti