Vaikka viimeisin omista hevosistani lähti monttuun vuosi sitten, ei hevosista ja hevostelusta niin vain eroon pääse, kiitos sukulaisen pienen tilan ja hevosten. Ja kuuluihan päivään hevosten lisäksi aitojen korjausta ja rakentamista, puiden hakkaamista ja muita mukavia pihatöitä. Mukavaa vaihteluahan tälläiset päivät ovat, rivitalokaksiossa elämä ei nyt kovin jännittävää ole, varsinkaan näin loma-aikaan.
Kahden päivän ikäinen orivarsa, aina ei vain jaksa riekkua ja äidin vieressä on turvallista levätä.
Onhan se kaunis, rautias neljällä sukalla ja päämerkillä.
Varsan lisäksi oli vuorossa suomenhevostamman ratsastus. Ravuri, jolla viimeksi ratsastettu viime vuoden puolella, hieman hirvitti nousta selkään.
Ei pysähdy, ei sitten millään. Kovasuinen kuin mikä.
Ja taas mennään. Tämä hevonen ei lupia kysele milloin saa mennä, vaikka muuten nöyrä onkin. Ei vain itse meinaa pysyä hevosen tahdissa kun askel ja tempo vaihtuu koko ajan. Ravihevonen kun on, niin ainoa ajatus on "kovaa ja eteenpäin" vaikka ratsuna sama motto ei pätisikään.
Ja kuvaajalla nyt oli omat kuvakulmansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti