Toinen tapaus on rouva A.P., joka on ollut suljettuna saman köyhäintalon selliin 20 vuotta, myöskin levoton, epäluotettava, tylsä ja useimmiten sekaisin, vaikkakin jotkut huumorin välähdykset silloin tällöin valaisisivat hänen synkkää sieluansa. Hän repi yöllä usein vaatteensa ja vuoteen vahakankaan, häntä ilmeisesti huvitti leikkiä rääsyillä. Niinpä hän eräänä aamuna istui vuoteessaan ja pelasi korttia vahakankaista revityillä palasilla. Hän sai pitää ne, huvitteli korttileikeillään, eikä pitkään aikaan repinyt vaatteitaan.
Erään kerran annettiin hänelle puhdas, kokoontaitettu nenäliina. Se ristityissä käsissään hän sitten istui monet päivät, hartaana kuin kirkossa. Varmaankin herätti nenäliina potilaassa, joka oli kotoisin yksinkertaiselta maaseudulta, hämärän muiston sunnuntairauhasta ja kirkossakäynnistä kodin ainoa, valkoinen nenäliina kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti