Värit, köyhät ja rikkaat

Värien loistoa 1100-luvulta.

Keskiajan yhteiskunnissa kuilu köyhän ja rikkaan välillä oli suuri. Tuolloin vallan merkkejä oli komeat vaatteet, aseet ja varusteet ja kirkkaita värejä ihailtiin. Valtiaat pukeutuivat jalokivillä ja kullalla koristeltuihin värikkäisiin vaatteisiin osoittaakseen mahtiaan. Tuohon aikaan väritkin merkitsivät rikkautta, koska värien rikkaus ja jalokivien loisto olivat vallan merkkejä.

Punainen väri oli myös ritareiden suosiossa.

Esimerkiksi purppura oli kallis väri, koska sitä saatiin aikaiseksi vain keinotekoisesti, mineraaleista ja kasveista, ja ne vaativat monimutkaisen valmistusprosessin, ja eihän köyhillä tälläisiin ollut varaa. Samoin vihreä ja punainen olivat ihailua herättäviä värejä, puhumattakaan takeista jotka oli koristeltu erilaisin korukivin ja kullalla.

Köyhät sen sijaan pukeutuivat karkeatekoisiin, likaisiin vaatteisiin, joiden väri oli yleensä harmaan ja ruskean sekaista. 

Aikoinaan eivät esimerkiksi sininen ja vihreä olleet mitenkään arvostettuja värejä. Tuolloin ei sinisen sävyistä saatu kirkkaita ja eloisia, vaan ne olivat enemmänkin haalean mitäänsanomattomia, jotka eivät kenessäkään herättäneet ihailua. 1100-luvun jälkeen sininen muuttui taas arvostetuksi väriksi. Tuohon aikaan myös esimerkiksi punainen väri merkitsi rohkeutta ja ylhäisyyttä ja se olikin niin ritareiden kuin aatelistenkin ahkeraan käyttämä väri. Tämä on hieman hassua mielestäni, koska samalla punainen on ollut myös aina prostituoitujen värinä.

Keltainen oli pelkuruuden väri ja liitettiin usein yhteiskunnan hylkiöihin; mielipuoliin, juutalaisiin jne. Ja silti keltainen on aina ollut kullan väri.

On kuitenkin hienoa, että vaikka tuohon aikaan rikkaiden ja köyhien ero oli suuri, pystyttiin silti nauttimaan luonnon kauneudesta ja ihmeistä kaiken kurjuuden keskellä. Nykypäivänä suuri osa on niin vieraantuneita luonnosta, etteivät välttämättä osaa edes nauttia sen kauneudesta. Se on harmi.